Antti Salonen on soittanut teknoa pari vuotta. Ei uskoisi. Niin kova on.

Morgan Geist on New Jerseystä. Hänen matkansa alkoi soundeista jotka syntyivät englantilaisten tulkitessa Detroitin perimää, mutta ennen pitkää hän löysi tiensä juurille Michiganin osavaltioon rappeutuneeseen mammuttiin ja dysfunktionaalisen tulevaisuutemme laboratorioon.

Ensimmäisen 12″ mies julkaisi jo vuonna 1994 Dan Curtinin Metamorphic-lafkalla. Pian sen jälkeen Morgan perusti oman Environ-merkkinsä, jonka kautta hän on puskenut maailmaan sielukasta ja tunteellista diskoa, teknoa ja soulia sekä näiden sekoituksia. Mies on monelle tuttu Metro Arean puoliskona ja Storm Queenistä.

Morgan Geist tuo Kuudes Aistiin klassisen setin, jossa on chicagolainen viba: teknoa, housea, diskoa ja italoa.

—–

Morgan Geist is from New Jersey. His journey started with the sound begat by the English as they interpreted Detroit’s techno big bang, but soon enough he found his way to the roots in the state of Michigan and its derelict mammoth and laboratory for our very own dysfunctional future.

He released his first 12″ in 1994 on Dan Curtin’s Metamorphic label. Soon after he started his own Environ imprint and has explored the emotional and soulful sides of techno, disco, soul and everything in between. He is known as half of Metro Area and for his work with Storm Queen.

At Kuudes Aisti Morgan Geist will play a classic set with a Chicago touch: techno, house, disko and italo.

Vuosikaudet on keskusteltu siitä, tekikö Kimmo Rapatti todella Suomen ensimmäisen teknolevyn.

Itse uskoisin näin tapahtuneen.

Huomionarvoisempaa on kuitenkin se, että Rapatti on minimalistisella musiikillaan kyennyt vuosikaudet luomaan tunteikkaita tuokiokuvia maamme äidinkasvoista. Rapatin unenomaisten äänimaailmojen keskeltä nimittäin nousee muotoja.

Turun tuomiokirkko lumimyrskyssä. Imatrankoski autereisena suvisunnuntaina. Paperitehtaan piiput pakkasaamuna.

Rapatin koruttomat rytmit ja vähäeleiset sävelkulut välittävät tangon tapaan toivoa, kaipuuta ja synkkämielisyyttä. Tai kuten Erno Paasilinna asian ilmaisisi: “yksinäisyyttä ja uhmaa”.

——————-

The discussion has continued for years… Did Kimmo Rapatti really ake the first techno record in Finland?

I think it is so.

It’s worth noting that for a long time now Rapatti has been able to evoke pictures of the maternal face of our land through his minimalist music. Shapes emerge from amidst his dreamlike soundscapes.

Turku Cathedral in a snowstorm. The Imatra Rapids on sunny morning. The smokestacks of a paper mill on a frosty morning.

Rapatti’s unadorned rhythms convey, like the tango, a sense of hope, longing and melancholy. Or liek Erno Paasilinna put it, “loneliness and defiance”.

http://soundcloud.com/mono-junk

True Lords Of Vatican on perustettu 2.4.2005 – samana päivänä, kun Johannes Paavali II:sta tehtiin kyborgi, joka vielä jonakin päivänä saapuu takaisin helvetistä kostamaan kokemansa vääryydet. True Lords Of Vatican yrittää keikoillaan manata tätä hetkeä tapahtuvaksi elektronisilla virsillä, joissa syntetisaattorit luovat hartautta ja biitit herran pelkoa.

https://www.facebook.com/truelords
http://soundcloud.com/truelords

Ääni kantaa. Tikimaninakin tunetun St. Hilairen ääni kantoi hänet Karibianmereltä, Dominikaanisesta Tasavallasta, Eurooppaan ja Berliiniin. Ääni löysi siellä kodin Berliinissä, Mark Ernestuksen ja Moritz von Oswaldin upottavissa soundeissa.

Ääni hieroo. Kuin basso.

—————-

Voice carries. Paul St. Hilaire, aka Tikiman, it carried form the Dominican Republic in the Carribbean to Europe and Berlin. The voice found a home there, in the pillow of sound made by Mark Ernestus and Moritz von Oswald.

Voice massages. Like bass.

Huone on kuuma kuin pätsi. Ihmiset hikoilevat ja tiivistynyt neste virtaa alas seiniä. Näyttää maailman ilkeimmältä vesivahingolta, mutta tuoksuu hieman suolaiselle. Eläimelle. Elävä sellainen, ei suolattu. Huoneen perää kohti kuljettaessa vastaan tulee hienoinen sumuverho, aivan ohut vain. Mutta huomattava. Sumuverholle tultaessa lämpötila laskee ja hikiset käsivarret menevät kananlihalle. DJ-kopilla on oma ilmastonsa, useita kymmeniä asteita kylmempi kuin lattialla. Siellä soi Samuli Kempin jäätävä biitti. Se imee ympäristöstään lämpöä, puskee sen neulan kautta äänirasiaan, siitä mikseriin ja kaiuttimien kautta ulos huoneeseen, jossa se nostaa lämpöä.

Tänä vuonna tulee täyteen 10 vuotta Samuli Kempin ensimmäisestä julkaisusta. 10 vuotta on maailman musafaneilla ja teknotiskijukilla olleet näpit kohmeessa.

—————————-

The room is hot, hot, hotter than Hell. People are sweating and condensed liquid runs down the walls. It looks like a nasty plumbing problem, but it smells salty. Like an animal. A live one, not one that has been salted. As we move towards the back of the room, we come upon a fog bank. It’s fine, like gauze, but it’s there. As you approach it, the hair on your sweaty forearm stands on end. The DJ booth has its own microclimate, several dozen degrees colder than the dance floor. They’re playing an icy cool Samuli Kemppi track. It’s sucking heat out of its surroundings, feeding through the needle into the mixer and out onto the floor, where it turns into heat again.

This year it’ll be 10 years since first Samuli Kemppi release. 10 years of DJs and music fans with frostbitten fingers.

http://kinetic-am.com/samulikemppi.php

Live PA by Samuli Kemppi

Joidenkin mielestä uuden ajan lukutaitoon kuuluu kyky kommunikoida koneiden kanssa. Onneksi jotkut koneet puhuvat kieltä, jonka ihminen ymmärtää. Onneksi jotkut saavat koneet puhumaan kieltä, jota ihmiset ymmärtävät. Skudge osaa. He osaavat myös pitää matalaa profiilia ja antaa musiikin puhua puolestaan. Ekan julkaisunkin nimi oli Phantom, eli haamu.

Brittifilosofi Gilbert Ryle käytti fraasia aave koneessa pilkatessaan René Descartesin dualistista maailmankuvaa, jossa mielen ja ruumiin toiminnot tapahtuivat rinnakkaisesti, mutta ilman varsinaista vuorovaikutusta niiden kahden välillä. Aika absurdia. Skudge ei ehkä ole aave koneessa, vaan koneiden kanssa tai niiden rajapinnassa.

Skudge tekee töitä sulle, jotta voisit tanssia ja vapauttaa endorfiinejä; yhdistääkseen ruumiisi ja mielesi, luodakseen niide völille saumattoman vuorovaikutuksen. Kysykää vaikka Resident Advisorin tyypeiltä tai keneltä tahansa alan harrastajalta johon törmäätte aamuisen Berghainin lattioilta kohti Ostbahnhofia valumasta.

——————————-

Some think that being able to communicate with machines is the new literacy. Luckily some machines speak a language we can all understand. Fortunately some people know how to make the machines talk a language we all understand. Skudge knows how to do this. They also know how to keep a low profile and let the music speaks for itself. Their first release was called Phantom.

British philosopher Gilbert Ryle used the phrase ghost in the machine to basically dis the dualist Cartesian view of the world, where mind and body function in paralle, but without any real interaction between the two. It’s an absurd thought. Skudge is no ghost in the machine, but the phantom with the machine or the ghost in the interface.

Skudge works for you, to make you dance and release endorphins. To bring your mind and body together, in total interaction. Ask anyone, like the people at Resident Advisor or any techno fan you find blissed out on the streets, oozing their tired way from Berghain to Ostbahnhof in the early morning hours.

LIVE at TRAINWRECK | Dublin | 2012 by Skudge

http://skudgeblog.skudgerecords.com/#home

Välillä vastaan tulee soundi, joka nyrjäyttää pään eri asentoon ihan heti. Pelkkä soundi. Mark Ernestus on tehnyt tämän meille. Hän rakensi basso-ohjuksen joka porasi tiensä maan ytimeen, käynnistäen hidastetun seismisen tapahtuman joka jatkuu tähän päivään. Hitaasti.

Mark Ernestus on tuonut maailmaan nimiä kuten Hard Wax, Basic Channel, Rhythm & Sound, Dubplates & Mastering.

Hard Wax oli levykauppana musiikin ja informaation solmukohta. Se auttoi luomaan berliiniläisen konemusiikin infrastruktuurin. Basic Channel yhdisti teknon ja dubin. Rhythm & Sound syvensi tätä yhteyttä. Työ laajeni Dubplates & Mastering studiolla levyjen masterointiin ja kaiverrukseen. Eli oikeaan poraamiseen, basson kaivertamiseen.

———————-

Every so often a sound comes along that reorients your position in the known universe. Or the whole known universe. Mark Ernestus made such a sound. It was like a slow motion bass missile that drilled its way into the core of the Earth, at 20 mph, and started a seismic event that is still undolfing. Slowly.

Mark Ernestus has brough into the world names like Hard Wax, Basic Channel, Rhythm & Sound, Dubplates & Mastering.

Hard Wax was a record store, a node point for music and information. It helped create the Berlin electronic music scene. Basic Channel brought together techno and dub. Rhythm & Sound deepened the connection. At Dubplates & Mastering he started mastering an dcarving, literally drilling the bass into the world.

Mark Ernestus meets BBC (Honest Jon’s) by punchdrunkmusicdotcom

”There’s a common thing between electronic stuff and reggae, or the reggae that I’m interested in. You don’t have the song arrangement that builds up and goes somewhere, but for those three or five or seven minutes, it’s a permanent condition more or less, it’s a space. – Some of the current dancehall things that I play, where you play the instrumental, you know, people say, ’What the hell was that? That sounded extraterrestial’.”
- Mark Ernestus, Wire 2/2010

http://en.wikipedia.org/wiki/Basic_Channel

Hadeeinen aioni on geologisessa ajanlaskussa ajanjakso 4,567–3,8 miljardia vuotta sitten ja se alkaa Maan muodostumisesta. 4,4 miljardia vuotta sitten, kun kaikki ilmakehässä ollut höyrystynyt vesi satoi maahan, syntyi alkumeri.

Jori Hulkkosen dRUMMAN ui elektronisen musiikin alkumerressä. Ei ehkä siinä ihan ensimmäisessä, joka oli musiikillinen vastine tilanteelle, jossa vesi on suuren hiilidioksidimäärän vuoksi nestemäistä huolimatta 230 asteen lämmöstä. Silloin elektronista musiikkia tehtiin yliopistoissa huoneen kokoisilla syntetisaattoreilla.

dRUMMANin aikamatka ei ulotu aivan niin pitkälle. dRUMMAN vie meidät Rolandiseen aioniin.

——————————

The Hadean Eon occurred around 4.567 – 3.8 billion years ago and it started with the formation of the Earth. 4.4. billion years ago when all the water that was in the atmosphere as steam cooled and rained down, creating the first ocean.

Jori Hulkkonen’s dRUMMAN swims in the first oceans of electronic music. Maybe not the Hadean one, since that would involve the musical equivalent of dealing with 320 degree water kept liquid by an absurdly high carbon dioxide content. In other words, a research institute and a modular synthesizer the size of a room.

dRUMMAN doesn’t go that far. dRUMMAN operates in the Rolandean Eon.

Jori Hulkkonen is dRUMMAN live 20.11.2010 @ YK/Helsinki by Jori Hulkkonen

Mahdollisuuksia muokata maailmaa mieleisekseen tulee välillä eteen itse kullekin. Skaala vaihtelee, mutta niihin kannattaa aina tarttua. Ei sillä ole väliä tuleeko sinusta rikas tai kuuleeko sinusta miljoona ihmistä. Johtotähtenä on hyvä olla vaikka ihan vaikka vaan perheen kesken.

DJ Pete nousee keskeltä Berliinin teknoskenen historiaa kuin Fernsehturm konsanaan. Hän oli alkuräjähdyksen silminnäkijä ja muuttui pian kuluttajasta tuottajaksi ja historian muokkaajaksi. Ja sama solmukohta löytyy kuin Mark Ernestuksellakin: Hard Wax -kauppa. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana Pete on kasvanut pienestä matkamuistohelyn kokoisesta Fernsehturmista sellaiseksi joka näkyy määrätynlaisilla kiikareilla varustetuille ihmisille kaikkialla planeetalla. Pete on kaikkien biitinjanoisten sankari!

——————————-

Whenever an opportunity to remake some part of the world in your own image arises, grab it. The scale may vary. Whether or not it’ll make you rich beyomd your wildest dreams or beloved by millions is irrelevant. The avant-garde is a great palce to be, even if it’s just within your own family.

DJ Pete rises up out of the Berlin techno scene’s historical mists like the Fernsehturm. He witnessed the big bang and soon went from consumer to producer, and maker of history. In his past you’ll find the same node as in that of Mark Ernestus: the Hard Wax record store. Over the last few decades Pete has grown from a souvenir sized TV tower to one that can be seen by people all over the planet, provided you have the right kind of binoculars. If you’re in a beat of trouble, the DJ Pete cavalry will ride to the rescue!

Xhin – Bloc 2012 – Warmup Mix by blocwknd

https://www.facebook.com/pages/Substance-aka-DJ-Pete/51660522098?sk=info

Morfologia on muoto-oppia. Sitä käytetään vaikka biologiassa tai kielitieteissä. Jälkimmäisessä se viittaa morfeemien tutkimukseen. Morfeemit ovat pienimpiä osia joista sanat muodostuvat. Laajemmassa mittakaavassa morfologian avulla voidaan tutkia vaikka urbaanien alueiden muodostumista.

Morphology tarjoaa rytmioppia. Sitä käytetään yhteyden luomiseen päästä jalkoihin ja lattian kautta maailmaan. Rytmin morfeemit ovat mikroskooppisen pieniä heilahteluja, jotka saavat lanteet keinumaan. Tutkimuksen tulisi menneisyyttäkin sorkkiessaan pyrkiä kontribuoimaan tulevaisuuteen. Morphologyn tutkimukset electro-soundien maailmaan vievät meitä kohti tulevaisuuden funkkia.

The Morphologyn tutkimustiimi koostuu seuraavista valkotakeista: Michael Diekmann aka CRC ja Matti Turunen aka Näköradiomies.

—————–

Morphology is the study of form. It is utilized in both bilogy and linguistics. In the latter it deals with the investigation of morphemes, which are the smallest constituent parts words are formed with. On a larger scale, morphology can be used to study the formation of urban forms, i.e. cities and their constituent parts.

Morphology at Kuudes Aisti is concerned with the rhythmic form. It establishes a connection between your head and your feet and on to the floor and the planet. Morphemes are the tiny fluctuations inherent in the living rhythm that make your hips swing. Research, even when it’s done on the past, should always concern itself with the future. The Morphological study of electro sounds aims to uncover the future funk.

The Morphology research team consists of Michael Diekmann aka CRC and Matti Turunen aka Näköradiomies.

https://www.facebook.com/pages/Morphology/293925398564

Redshape on Berliinistä ja hänen musiikkinsa kuulostaa kotipaikaltaan. Sopivan ränsistynyttä, mutta toimivaa. Maailmanluokan metropoli, jonka kaikki katuvalot eivät toimi. Paikka, jossa jo ihan logistisista syistä valvonta ja järjestys eivät voi ulottua kaikkialle. Eikä katutason kulttuuri siihen taivu. Redshapen musiikin on täynnä pimeitä nurkkia. Se puhisee kuin höyrykone, nakuttaa kuin kirjoituskone ja iikkuu hitaasti kuin mekaaninen elefantti. Eikä kukaan tiedä hänestä mitään. Ei edes BBC.

Onneksi Clone Records tietää hänestä jotain. Tai hän Clonesta.

———————

Redshape is from Berlin and that’s what its music sounds like. It’s plesantly run down, but it works. A world-class metropolis, where all the streetlights don’t work. A place where total coverage is impossible for logistical reasong alone, never mind the fact the culture on the street level is resistna to it. Redshape’s music is full of dark corners. It wheezes like a steam engine and clicks like a typewriter. It moves slowly, like a mechanical elephant. And nobody knows anything about him. Not even the BBC.

Luckily Clone Records knows about him. Or he knows enough about Clone to deliver his music to them.

http://www.shapedworld.com/

http://soundcloud.com/redshape

Ääneen sotketaan aina jotain. Se on osa jotain. Osa oheistoimintaa. Taustaa. Sitä koristellaan, joskus hyvällä maulla, joskus krumeelureilla jotka saisivat pahasta matkamuistoaddiktiostakin kärsivän mummelin punastumaan. Ääni on kuin rupi. Sitä ei osaa olla rassaamatta. Sinulle on sanottu miljoona kertaa, että jos annat sen ruven olla, haava paranee nopeammin eikä siitä jää arpea. Ihmiset rassaavat ääntä eikä se koskaan parane. Se jättää arpia maailmaan. Rasmus Hedlund osaa tarvittaessa jättää äänen rauhaan, antaa sen olla. Hedlund löytää sen kohdan jossa ei enää tartte rassata, oli kyseessä abstraktit äänimaisemat tai tekno… Ääni pärjää omillaan. Siinä on viisautta.

Sileän pinnan alle on pingotettu kova jännite, kuin Frank Stella itse olisi sen sinne sudilla vetäissyt.

—————–

People keep fucking with sound. They’re always making it a part of something, a diversion of some sort. They doll it up, sometimes with style. Other times it’s gaudy enough to make the most knick knack addicted grandma blush. People jsut can’t leave that shit alone. They keep picking at it. You’ve been told a million times to stop picking at that scab. It’ll heal quicker and won’t leave a scar. People keep picking at that sound. It never gets better and it leaves a scar on the world. Rasmus Hedlund knows when to leave well enough alone. He finds that point, time after time, for abstract soundscapes to techno bangers… Sounds is fine on its own. There’s a wisdom to it.

There’s a tension beneath the placid surface, like something Frank Stella put there, with a single stroke.

http://rasi.1g.fi/

 

Kuvittele itsesi pimeäään. Biitti on just siinä missä pitää, lyömässä tahtia matkalla, tasaisesti polun kummallekin puolen ettei kulkija eksy. Jostain kaukaa kuuluu torvenkaltaisia ääniä, joita kohti suunnistaa rummun iskujen määritellessä kiemuraisen polun reunat. Basso kiemurtelee jalkojen alla, pohjia kutittaen. Nakutus harhauttaa. Korinat harhauttavat. Nitinät harhauttavat. Tämä paikka on täynnä pieniä hallitsemattomia ääniä. Siksi olemme täällä, pimeässä, tietämättä mihin polku vie.

Tämä ääni on kuin viidakko. Se kihisee elämää. Varsinkin öisin.

Rabih Beaini eli Morphosis aloitti tiensä Libanonin musiikkimaailmasta meidän tietoisuuteemme jo 14-vuotiaana. Hän on ollut osa teknon alamaailmaa, ruohonjuuritason tyvessä kuhisevaa meininkiä, jo 90-luvulta lähtien.

———————

Imagine yourself in the dark. The beat is right there, where it belongs, beating out direction, evenly on both sides of the path, so the wayfaring stranger will not be lost. From afar comes a horn-like cadence. It’s something to orient towards, as the drum beats out the perimeters of the long and winding road. The bass slithers under the feet, tickling the soles. The clicks distract. The groans distract. The squeaks distract. This place is full of uncontrolled sounds. That’s why we are here in the dark, unaware of where the path leads.

This sound s is like a jungle. It sizzles with life. Especially at night.

Rabih Beaini aka Morphosis started his long road from the Lebanese scene to our ears as a 14-year old tyke. He has been an active part of techno’s netherworld since the 1990s.

http://soundcloud.com/rabih