Ääni kantaa. Tikimaninakin tunetun St. Hilairen ääni kantoi hänet Karibianmereltä, Dominikaanisesta Tasavallasta, Eurooppaan ja Berliiniin. Ääni löysi siellä kodin Berliinissä, Mark Ernestuksen ja Moritz von Oswaldin upottavissa soundeissa.
Ääni hieroo. Kuin basso.
—————-
Voice carries. Paul St. Hilaire, aka Tikiman, it carried form the Dominican Republic in the Carribbean to Europe and Berlin. The voice found a home there, in the pillow of sound made by Mark Ernestus and Moritz von Oswald.
Totalitaristiset järjestelmät arvostavat usein instrumentaalimusiikkia, koska se ei voi asettua suoraan vastarintaan järjestelmää vastaan, vaan kapina sijaitsee, jos sijaitsee, tulkinnanvaraisessa subtekstissä. Ja intrumentaalimusiikki voi pönkittää systeemiä olematta samalla tavalla kornia kuin laulettu propaganda. Kysykää vaikka Stalinilta.
Mutta usein kyllä tuntuu, että mitä enemmän musiikissa on bassoa, sitä kapinallisempaa se on, vaikka olisikin instrumentaalimusiikkia. Esimerkiksi fasistinen tai totalitaristinen dub tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta.
Olenko väärässä?
———–
Totalitarian systems appreciate instrumental music, because itäs very hard for it to be in direct conflict with the system. Any criticism and rebellion, if extant, is necessarily a subtextual presence and, really very open to interpretation. Instrumental music can easily be used to support the system, while sidestepping the many esthetic pitfalls inherent in vocal propaganda music. Just ask Stalin.
It seems to me that the more bass there is to a particular music, the greater its potential for rebellion. And the smaller its potential for use as propaganda, even if it is instrumental. It’s hard to imagine fascist or totalitarian dub, right?
Välillä vastaan tulee soundi, joka nyrjäyttää pään eri asentoon ihan heti. Pelkkä soundi. Mark Ernestus on tehnyt tämän meille. Hän rakensi basso-ohjuksen joka porasi tiensä maan ytimeen, käynnistäen hidastetun seismisen tapahtuman joka jatkuu tähän päivään. Hitaasti.
Mark Ernestus on tuonut maailmaan nimiä kuten Hard Wax, Basic Channel, Rhythm & Sound, Dubplates & Mastering.
Hard Wax oli levykauppana musiikin ja informaation solmukohta. Se auttoi luomaan berliiniläisen konemusiikin infrastruktuurin. Basic Channel yhdisti teknon ja dubin. Rhythm & Sound syvensi tätä yhteyttä. Työ laajeni Dubplates & Mastering studiolla levyjen masterointiin ja kaiverrukseen. Eli oikeaan poraamiseen, basson kaivertamiseen.
———————-
Every so often a sound comes along that reorients your position in the known universe. Or the whole known universe. Mark Ernestus made such a sound. It was like a slow motion bass missile that drilled its way into the core of the Earth, at 20 mph, and started a seismic event that is still undolfing. Slowly.
Mark Ernestus has brough into the world names like Hard Wax, Basic Channel, Rhythm & Sound, Dubplates & Mastering.
Hard Wax was a record store, a node point for music and information. It helped create the Berlin electronic music scene. Basic Channel brought together techno and dub. Rhythm & Sound deepened the connection. At Dubplates & Mastering he started mastering an dcarving, literally drilling the bass into the world.
Mark Ernestus meets BBC (Honest Jon’s) by punchdrunkmusicdotcom
”There’s a common thing between electronic stuff and reggae, or the reggae that I’m interested in. You don’t have the song arrangement that builds up and goes somewhere, but for those three or five or seven minutes, it’s a permanent condition more or less, it’s a space. – Some of the current dancehall things that I play, where you play the instrumental, you know, people say, ’What the hell was that? That sounded extraterrestial’.” - Mark Ernestus, Wire 2/2010
