Spagaatti on vaikea tehdä. Se on vähän kuin lähtisi kävelemään kahteen eri suuntaan yhtä aikaa. Spagaatit onnistuvat toisilta paremmin kuin toisilta, Princeltä paremmin kuin minulta vaikka hän on jopa minuakin vanhempi mies. The Splits tekee sen musiikillaan. Lähtee moneen eri suuntaan, suvereenisti, ja päättyy aina yhteen paikkaan.

——————–

The split is a hell of a hard move. It’s like walking in two different directions simultaneously. Some people manage them. it’s not a question age, because Prince seems to do fine and heäs older than me. The Splits are all much younger than me and they do it with music. They’re at a crossroads where punk, powerpop and garagerock collide and tend to go off in all three directions at once. With panache. And they all end up in one place.

http://www.youtube.com/embed/yuJSDTxhzv0?rel=0

http://the-splits.bandcamp.com/

http://www.nrgm.fi/artikkelit/19-the-splits/

Tunnisteet: POWERPOP, PUNK