Bluesiin on kautta-aikojen lisätty kaikkea tyhmää, joka on tehnyt siitä tylsää paskaa. 1980-luvulla siihen lisättiin olkatoppaukset ja muita juppiajan tilbehöörejä. Tulosta kuultiin Pori Jazzeissa ja Robert Crayn levyillä. Suomessa bluesiin on myös lisätty hapsutakkia ja valitettavan usein buutseja. Tätä versiota voi ihastella joka viikonloppu erilaisten pubien nurkissa ympäri maan. Ja hapsutakit ovat hieno asia, mutta niillekin on aikansa ja paikkansa.

Talmud Beach ei lisää bluesiin yhtään mitään, vaan suunnistaa suoraan tämän vuosien saatoksi kovin kovaksi muodostuneen luun ytimeen. Hobo Don’t Mind A Little Rain on ehkä paras Suomessa tehty blues sitten 22-Pistepirkon Don’t Say I’m So Evilin.

//

People have been adding stupid shit to blues for ages. Like fringe jackets, cowboy boots and jackets with Joan COllins-style shoulder pads. The result is yuppie blues or stupid macho redneck blues. Generally music by people who’ve lost sight of the fact that you can be serious about your music and not necessarily take yourself seriously 100% of the time.

Talmud Beach doesn’t add a thing. Nothing extra.