Energian aistii. Se on kuin sähköä kihisevä piikkilankakuitu ilmassa, silmiesi korkeudella. Se menee päähäsi ja kääriytyy selkärankasi ympärille. Harvoin on post-punkin sähköinen harso lyöty yleisön silmille vastaavalla, hardcoren raivolla. Se kuitu liikkuu jo pohjoiseen, ilman halki, molekyylin paksuisena.
———————
The energy is tangible, like an electrified and barbed filament running through the air, eye-height. It goes in through your eye sockets and wraps itself around your spinal cord. Rarely has the stripped down electric haze of post-punk been delivered with such hardcore energy. The filament is moving north, displacing air at a molecule’s width.
Jos toimii useassa ulottuvuudessa, tarvitsee monta nimeä. Ishmael Butler oli Butterfly, mutta se passi hävisi. Nyt on hän Palaceer Lazaro. Yhdessä Tendai Mairaren kanssa he ovat tähtiä hengittävä mysteeri, biittejä loppumattomassa ja kuolettavan kauniissa erämaassa paimentavia kulkureita. Kuudes aistisi kuulee tämän musiikin aaltoilevissa dyyneissä jotain niin pehmeää ettei paljas korva sitä käsitä. Se on upottavaa, mutta kantaa sinut korkeammalle kuin olet koskaan lentänyt. Gargoilit haukkuvat, karavaani kulkee.
Palatsi, entinen hetekatehdas, on pimeänä. Musta. Heräät, etkä tiedä miten tänne päädyit. Muinaisina aikoina tiedemies Shabazz johti heimonsa Afrikkan sydämeen. Ja nyt Palaceer Lazaro johtaa omansa tänne, Kallion sydämeen.
—————————
If you do your thing in several dimensions, you’ll need several names. Ishmael Butler was Butterfly, but that passport’s gone. Now he’s Palaceer Lazaro. TOgether with Tendai Mairare they are a star-breathing mystery, tending to their herd of nomadic beats in an endless and lethally beautiful desert. Your sixth sense hears in the undulating dunes of this music something so soft that the human ear is not capable of processing it, but that sound will lift you higher than you’ve ever been. You can hear the gargoyles barking. The caravan is on the move.
The palace is dark. They used to make bed frames here, the kind with the squeaky springs. You wake up and have no idea how you came to be here. In the ancient times Shabazz the Scientist led his tribe into the heart of Africa. Palaceer Lazaro will lead his into the heart of Kallio.
Moni on sitä yrittänyt, mutta vain harvan kuudes aisti on niin terävä että löytää sen risteyksen kartalla, jossa vanha garage ja räkänokkainen punk kohtaavat popin ja sielukkaat balladit. Ty Segall löysi sen risteyksen samalla varmuudella kuin Robert Johnson omansa. Tyn risteyksessä ei vaadittu kuin rakkautta musiikkiin. Hän on matkalla sieltä tänne.
Ty työskentelee huonekalupuuseppänä ja tykkää kavereidensa kanssa hengaamisesta. Omasta mielestään Ty on äärimmäisen onnekas jäbä…
Segallin Goodbye Breadiä leimaa ilo, suorastaan riemu. Kun puheeksi tulevat tulevaisuuden suunnitelmat, miehellä on vastaus valmiina; ”Haluan tehdä totaalista glam Stooges plus Hawkwind tai Sabbath, jotain sellaista. Luulen, että se olisi sairaan hauskaa. Haluan yllättää ihmiset. Haluan tehdä raskaan levyn: ilkeetä ja pahaa avaruusrockia. Pistä vähän Saatanaa avaruuten ja soundi on siinä.”
———————————–
Many a man and woman has tried, but it’s a rare case whose sixth sense is dialed into the degree that they can locate the crossroads where reverbed garage meets snot-nosed punk. Ty Segall is Spiderman as far as that shit goes. He found it like Robert Johnson found the crossroads he’s famous for. At Ty’s crossroads no soul was bartered. All that was needed was love for the music. He’s on his way here now. From there.
Ty works as a cabinet maker loves to hang out with buds. He thinks he is a very lucky person…
Segall’s Goodbye Bread is suffused with happiness, joy even. When asked about his future plans, Segall stated; “I want to do a total glam Stooges-meets-Hawkwind or Sabbath, something like that. I think that would be super fun. I want to throw people off. I want to make a really heavy record: evil, evil space rock. Put a little Satan in space and you got the sound.”
